Rodusta

Akita on suurikokoinen, vahva ja lihaksikas koira. Sen hallitseminen täysikasvuisena perustuu molemminpuoleiseen kunnioittamiseen ja tilanteiden ennakointiin. Pennun sosiaalistaminen on erityisen tärkeää. Kuitenkin on varauduttava siihen, että Akita ei välttämättä tule toimeen muiden koirien kanssa. Akitan kouluttamisessa on oltava määrätietoinen ja johdonmukainen, johon osallistuu koko perhe. 

Vaikka Akita on perhekeskeinen koira, on sillä oltava rauha nukkuessaan ja ruokaillessaan. Akita on jatkuvasti tietoinen ympäristöstään ja suuresta koostaan huolimatta on erittäin nopea ja ketterä liikkeissään. Akitaa ei voi verrata useinpiin koirarotuihin, koska sillä ei ole miellyttämisen halua, eikä se välttämättä välitä perheen ulkopuolisista ihmisistä. 

Vieraillemme olen sanonut, että Akitani tulevat tervehtimään *jos haluavat* se täytyy vain valitettavasti  hyväksyä, että ne meidän ihmisten ihanat vieraat eivät välttämättä kiinnosta meidän kippuroitamme. 

Akitan koulutettavuus on haastavaa, koska koira tylsistyy helposti normaaleihin koiran koulutuksessa käytettäviin toistoihin. Akita  saattaa testata omistajaansa, varsinkin uhmaiässä. Tällaisista tilanteista selviää hyvällä huumorintajulla ja kärsivällisyydellä. Jos menetät malttisi, on peli menetetty. Luonteen haastavuuden vuoksi Akitaa ei suositella ensimmäiseksi koiraroduksi. Kovasta ulkokuoresta huolimatta Akita on erittäin herkkä koira, jonka itsetunnon voi väkivallalla ja kaltoinkohtelulla murentaa täysin. 

Mielestäni yhdessä olo Akitan kanssa on ns. elämäntapa ja Akitan ottamista on punnittava hyvin tarkasti. Koira kiintyy niin voimakkaasti omiin ihmisiinsä ja uuteen kotiin sopeutuminen voi olla hyvin stressaavaa koiralle.

Akitoilla esiintyy mm. kahta perinnöllistä ja vakavaa autoimmuunisairautta, UDS (uveodermatologinen oireyhtymä) ja SA (sebaceous adenitis) Allergioita ja kilpirauhasen liika- tai vajaatoimintaa esiintyy, myös Addisonin tautitapaus Suomessa, kasvaimia, verisairauksia, kuten trombosytopenia ja leukopenia on myös löydetty.

Akitayhdistyksen sivuilla on kerrottu seikkaperäisesti mm. Akitojen sairauksista ja rotumääritelmästä http://www.akitayhdistys.fi/.

  

 

Hannes Lohi Helsingin Yliopistosta kerää verinäytteitä dna- tutkimuksiinsa. Voimme saada tietoa koiriemme perimän  monimuotoisuudesta, kuinka paljon koiriemme perimässä on sisäsiittoisuutta, kuinka läheistä sukua koiramme ovat keskenään ja mille autoimmuunisairauksille ovat alttiita.

Akita rotuna on suhteellisen harvinainen, mikä tekee perinnöllisten vikojen ja sairauksien kitkemisen haasteelliseksi. UDS/VKH-sairautta ilmenee myös meillä ihmisillä, ehkäpä tutkimuksen edetessä saamme samalla avun akitoillekin. Mutta verinäytteitä tarvitaan enemmän. 

Gogatsu Kensha A-pentueen verinäytteet lähetettiin Hannes Lohen geenipankkiin ja näin teen jatkossakin tulevien pentueiden kohdalla. MyDogDNA-passi koirilleni on myös harkinnassa. Täytyy myöntää, että passin hinta on vielä suhteellisen korkea. Ehkäpä sekin asia korjaantuu, kun saadaan enemmän näytteitä koirista.

PEVISA on perinnöllisten sairauksien ja vikojen estämisohjelma Suomessa. Rotujärjestö laatii PEVISA- ohjelman jonka Kennelliitto hyväksyy. 

Jalostukseen käyttettävillä koirilla on lonkkakuvauspakko (aik. 12 kk) ja silmäpeilauspakko (lausunto voimassa 24kk ). Tällä tavoin pyritään eliminoimaan sairaat koirat jalostustoiminnasta.

Rakastamamme Akita herättää tunteita ja kiivastakin keskustelua siitä, mikä on oikea tapa säilyttää tämä ainutlaatuinen rotu elinvoimaisena. Kunnioitan  kasvattajien jalostuspäätöksiä rodun säilyttämiseksi. Koska näiden autoimmuunisairauksien syntymekanismeja eikä perinnöllisyyttä tiedetä tarkalleen, on tärkeää, että kasvattajien välillä vallitsee avoimuus sairauksien informoinnin suhteen.

Pyrin valitsemaan Akitani mahdollisimman monipuolisesti, että olisivat sukutauluiltaan ja ominaisuuksiltaan mahdollisimman erilaisia ja kyselemällä kasvattajalta suvussa esiintyvistä sairauksista ja vioista.

Suomessa  ja Ruotsissa on avoin lista SA/UDS-koirista ja myös saksalainen Sonja Rademacher  tekee arvokasta työtä Fb-sivuillaan informoidessaan sairastuineista koirista.

  

Myös kasvattieni omistajien antama palaute koiristaan on ensisijaisen tärkeää. Haluan olla mukana kasvattieni ja heidän perheidensä elämässä niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä.